Olisikohan niin, että lukuisat katsomani puutarhan ja sisustuksen muodonmuutosohjelmat saavat mielen harhautumaan ja kuvittelemaan, että puutarha valmistuu hetkessä. Ainakin joka kesä haalin itselleni liian pitkan "to do"-listan. Onneksi olen muutamien vuosien aikana oppinut, etten edes yritä kynsin hampain saada kaikkea tehdyksi.
Vielä enemmän pitäisi taipua siihen ajatukseen, että puutarha on elämän mittainen projekti, jotain alkaa joka kevät ja jotain päättyy syksyn tullessa, eikä täysin valmista tule koskaan. Ellei sitten kykenemättömyys sietää keskeneräisyyttä, laiskuus tai kyllästyminen saa aikaan sitä, että päättää kaiken olevan valmista.
Tämän kaiken keskellä onnea ovat valmiit kesäkukat, puutarhan makoisa pikaruoka. Nopeasti haettua, ilman ähkyä.
Petunia, lumihiutale ja tupakka.
Petunia.
Keijunmekko.
Verenpisaroita.
Ja keskeneräisyyden sietämisestä puheen ollen.. Se on helpointa silloin, kun itsellä on selkeä näkemys siitä, mitä tuleman pitää tai mihin ollaan pyrkimässä. Puutarhan kylpyhuoneprojektissa oli muutama päivä sitten vaihe, jolloin omakin visio oli täysin hukassa. Nyt se on taas löytymässä muutaman päivän luovan tauon jälkeen, mutta tässä siis jotain todella keskeneräistä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti