Voi mikä mieletön merkitys on materiaalin tunnulla. Tässä taannoin asettuin sohvalle virkkaamaan hektisen päivän päätteeksi muun talon ollessa jo hiljainen (astianpesukonetta, pyykinpesukonetta ja Alli-kissaa lukuunottamatta). Koukku oli puinen (caspian wood) ja käteen sopiva, lanka oli aivan mielettömän pehmeää, luomus lämmitti käsiä ja syliä. Huomasin aika pian, että kasvon lihakset alkoivat "roikkua" rentoutuneena. Lisäsin mukaan hengityksen ja meditaatiovirkkaushetki oli valmis. "Sisäänhengitys/yksi pylväs, uloshengitys/kaksi pylvästä". Tämä toimi hetkittäin, mutta langan vetäminen ja muut sumppaukset häiritsivät rytmiä, joten jätin laskemisen ja hengittelin vain :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti